KUKKAKEIJUN SIEPPAUS
Kukkakeiju istui kannon päällä, auringonsäteet kutittelivat jo naamalla, haaveilen kesästä ja kukista.
Mutta yhtäkkiä kukkakeiju sai lumipallon naamaansa, siellähän se Lumikeiju taas
heitteli lumipallojaan, niin kuin oli jo tehnyt satoja vuosia aina tähän aikaan vuodesta.
Naurukeiju pyöri maassa ja nauroi hillittömästi ja Ujokeiju kurkki lumikinoksen takaa uteliaasti.
Tämä tapahtuma tapahtui joka vuosi samaan aikaan kun Lumikeijun olisi pitänyt luovuttaa Kukkakeijulle sädehtivän voimakiven, jolla talvi vaihtuisi kesäksi.
Mutta tänä vuonna kaikki tulisi olemaan toisin......
Taivaanrannasta oli tulossa jotain mustaa ja pelottavaa, tuli aivan hiljaista ja Naurukeijukin lakkasi nauramasta, keijut yrittivät piiloutua lumikinoksen taakse, nyt koko taivas oli jo pimentynyt.
Ja sieltä se oli tulosssa, pelottava Pimeydennoita vaunuissa, joita vetivät mustat lentävät hevoset.
Pimeydennoita vihasi auringoa ja kesää ja halusi, että koko maailma olisi vain synkkä ja pimeä.
Ja ennenkuin ketään edes huomasi mitään kukkakeiju oli kadonnut.
Keijut säntäilivät hädissään edestakaisin, kunnes kuului ujokeijun pieni hentoinen ääni: "Pimeydennoita vei kukkakeijun, minä näin sen".
Läheisessä puussa oli ampiaispesä ja Lumikeiju sai ajatuksen:"Pyydetään ampiaisilta apua Kukkakeijun pelastamiseen tai kesää ei tule koskaan."
Niinpä keijut lennähtivät ampiaispesän oviaukolle, jossa vartijat pysäyttivät heidät heti.
Lumikeiju kertoi vartioille, mitä oli tapahtunut ja pyysivät saada tavata ampiaisten kuningattaren.
Kun kuningatar kuuli mitä oli tapahtunut, hän kokosi heti isoimman ampiaisarmeijan, mitä oli
koskaan nähty. Ampiaiset rakastivat kesää ja kukkasia ja he tiesivät, että ilman Kukkakeijua kesää ei koskaan tulisi.
Niinpä keijut lähtivät armeijan kanssa kohti synkkiä mustia vuoria, joilla Pimeydennoita asui korkessa pimeässä linnassaan.
Heti saavuttuaan perille heitä vastaan tulivat mustat lentävät hevoset, joiden suusta tuli mustaa savua, joka tainnutti suurimman osan ampiasarmeijasta, mutta keijut jatkoivat sitkeästi perille linnaan saakka.
Kun he pääsivät perille linnaan, kuului korkealta tornista aivan pientä nyyhkytystä ja keijut riensivät äkkiä suureen torniin, josta he löysivät Kukkakeijun lukittuna häkkiin.
Juuri kun he olivat avaamassa häkin ovea ja vapauttamassa Kukkakeijua, ovi lennähti aukia ja Pimeyedennoita leijjui sisälle, mutta onneksi samaan aikaan ikkunasta tuli sisälle ampiasarmeija ja he pistivät pimeydennoitaa, ja yhtäkkiä oli jäljellä vain musta savupilvi ja noita oli kadonnut.
Kaikki hurrasivat ja Lumikeiju antoi sädehtivän voimakiven Kukkakeijulle, joka heilutti kiveä ja tuhannet säteet nousivat taivaalle ja aurinko alkoi paistaa ja kukkaset kukkia, oli saapunut kesä
ja kaikki olivat iloisia, jopa Lumikeiju joka piti enemmän talvesta ja lumesta.
-SULKAKYNÄ-
