Meidänkin koira oli 10kk, kun saapui meille ja hyvin on mennyt

 ;

TEKIJÄSTÄ

http://www.kiroilevasiili.fi/

En tiedä miten tästä eteenpäin, mutta jotenkin tuntuu että uusi aikakausi olisi alkamassa, isäni on narsisti.pskopaatti ei siis muutenkaan mikään ihana ihminen ja sitten vielä päälle tämä insesti juttu.

Siskoni ei ainakaan tällä hetkellä muista mitään, mutta luulen että hänellä on sama juttu kuin minulle, että mieli ei halua muistaa.

Toivon todellakin että tämä on meille parempien aikojen alku, äitini on kärsinyt 30v isäni alistuksesta ja on nykyään tai siis on ollut jo monta vuotta työkyvyttömyys eläkkeellä. Syy vakava masennus ja paniikkihäiriö. Myös mulla ja siskollani on tuo.

Yritin vuosi sitten itsemurhaa, kun tuntui että en kestä enään, mutta pakko sitä on jaksaa hoen itselleni nykyään joka päivä.

Aijon kostaa isälleni jotenkin, mutta en vielä tiedä miten, oikeuteen ei kannata viedä, monen vuoden ruljanssi, enkä todellakkaan ole nyt siinä kunnossa henkisesti että jaksaisin sitä.

Todennäköisesti laitan lehteen jonkun jutun, josta kaikki tunnistavat isäni., jotain on vain pakko tehdä.Miksi meidän pitää kärsiä koko ikämme hänen hupinsa tähden. En osaa edes  kirjoittaa kuinka VIHAINEN olen tekisi mieli vain huutaa suoraa huutoa, niin kauan että ääni menisi.

HYVVEE JOULUA KAIKILLE

Lueskelin aamulla lehteä ja tutkimuksen mukaan ihmiset laittavat joululahjoihin 100-350e, jotkut jopa enemmän, 15-24v laittavat keskinmäärin 170e lahjoihin.

Meillä meni ruokakauppaan 120e, mitään lahjoja emme ole ostaneet, ei kuusta, eikä mitään ylimääräistä, vanhat koristeet varastosta ja silti tuli mieheni kanssa riitaa rahasta. Eli toiset laittavat Jouluun rahaa ehkä n1000e, ja meillä tulee riitaa 120e, jotka menivät ruokaan. En edes tiedä mitä ajatella tällä hetkellä.

Muutenkin tuntuu, että koko elämä on liusumasta käsistä, viha omaa isääni vastaan kasvaa päivä päivältä, kun ajattelen miten koko elämäni on mennyt isän takia pilalle, hyväksikäyttö joka alkoi 6v ja loppui n.13v painaa edelleen mielessä ja tuskin se sieltä päästä mihinkään häviää.

Sairastan paniikkihäiriötä ja sosiaallisten tilanteiden pelkoa, joten ainakaan tällä hetkellä ulkomaailmassa liikkuminen ei ole helppoa., tuntuu kuin olisin vankilassa omassa kodissani, ahdistaa.

Lääkärille täytyisi tilata aika, mutta kun en pysty mihinkään soittamaan, enkä edes tiedä miten sinne pääsisin, bussilla en voi kulkea.

Hain kouluun, mutta en tiedä pystynkö sinne menemään, tämän paniikin takia, harmittaa niin vietävästi, kun ei pysty missään liikkumaan, hyvä että pystyy koiran kanssa käymään ulkona ja silloinkin toivoo että kukaan ei tule vastaan, kaupassa täytyy käydä pikaisesti lähikaupassa.

Ikäväksi tilaanteen tekee, että tätä sairautta ei ymmärrä, kuin toinen jolla on sama sairaus.

Joulukin on tulossa, mutta ei ole yhtään Joulufiilistä, kai silti täytyy joku kinkku ja pari laatikkoa hakea kaupasta.